Etelä-Helsingin Vihreät

Etelä-Helsingin vihreiden hallituksen jäsenen Anu Koskelan erinomainen mielipidekirjoitus julkaistiin tänään HS:n mielipidesivuilla. Lue lisää HS:n verkkolehden sivulta!

Etelä-Helsingin Vihreät vaativat, että Hernesaari suunnitellaan asunto-, työpaikka- ja puistoalueeksi, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjunta ja kaupunkilaisten viihtyvyys. Hernesaareen ei pidä rakentaa helikopterikenttää. Se lisäisi liikennettä ja melua. Lisäksi sen takia pitäisi täyttää valtavan suuri merialue ja pilata näin Merisatamanrannan upeita merinäkymiä. Helsingistä Tallinnaan kulkevaa liikennettä palveleva helikopterikenttä sopii paremmin esimerkiksi Vuosaaren satama-alueelle kuin tuhansien helsinkiläisten asuin-ja virkistysalueelle. Kaupungin ei tule edistää kestämätöntä matkailumuotoa tarjoamalla sille toimintakenttää keskellä kantakaupunkia.

Hernesaari on liikenteellinen pussinperä, josta kaikki liikenne kulkee eteläisten kaupunginosien ja keskustan kautta. Siksi kaupunginosan liikennettä ei pidä lisätä, vaan pyrkiä kaavoitusratkaisujen avulla vähentämään liikenteen haittoja mahdollisimman paljon. Alueelle on rakennettava toimiva joukkoliikenne. Autoliikenne tulee ohjata niin, että se ei kulje kaupunkilaisten olohuoneena toimivan rantareitin kautta. Eteläiset kaupunginosat ry on esittänyt, että Hernesaaren liikenne ohjataan kulkemaan Munkkisaarenkatua pitkin ja että Merikatu rauhoitettaisiin läpiajolta. Tämä on erittäin hyvä idea.

Hernesaareen mahtuu paljon asuntoja ja työpaikkoja myös ilman massiivisia maantäyttöjä. Hernesaaren ranta on kunnostettava viihtyisäksi Kaivopuiston ja Merisatamanrannan jatkeeksi. Kaavoituksessa tulee luoda edellytykset myös kaupallisten palvelujen syntymiselle. Lähikaupat vähentävät liikennetarvetta pois saarelta. Myös vesijoukkoliikenteen mahdollisuudet tulee tutkia kunnolla.

KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNNALLE

Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneratkaisuksi kaavaillaan väliaikaista raitiotieyhteyttä Helsingin niemeltä Kruununhaan kautta siltoja pitkin Laajasaloon.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että merkittävät kulttuuriperinnön arvot säilytetään myös kaupungin kasvaessa. Kruununhaan merialue ja Kruunuvuorenselkä kuuluvat Helsinki-puistoon, jonka tarkoitus perustamispäätöksen mukaan on korostaa pääkaupungin merellisyyttä, luonnonläheisyyttä ja kulttuuriperintöä. Kruununhaka merialueineen on osa valtakunnallisesti merkittävää kulttuurimaisemaa, johon kaksi kertaa Lauttasaaren sillan pituinen siltarakennelma penkereineen ei kertakaikkiaan sovi.

Helsingin yleiskaavassa 2002 ei ole varausta raitiotieyhteydelle Kruununhaan merialueen tai Kruunuvuorenselän ylitse. Kruunuvuorenrannan raitiotieyhteyden suunnittelussa on jostakin syystä sivuutettu myös maakuntakaavan määräykset kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeän alueen säilyttämisestä, merialueen täyttöjen ekologiset ja kaupunkikuvalliset sekä vesiliikenteeseen liittyvät vaikutukset.

Kruunuvuorenrannan väliaikaista raitiotieyhteyttä on perusteltu henkilöautoilua korvaavana joukkoliikenneratkaisuna, mutta YTV:n 2007 ennusteen mukaan vain 3% Laajasalosta tehtävistä henkilöautomatkoista suuntautuisi Helsingin niemelle. Väliaikaisen raitiotieyhteyden rakentaminen kaupunkisuunnitteluviraston kaavailemalla tavalla maksaa viraston oman arvion mukaan siltaratkaisuna 120 miljoonaa euroa ja tunneliratkaisuna 200 miljoonaa euroa. Arviosta puuttuvat kalustokulut, liikennöintikulut ja tariffikulut.

Kaupunkisuunnitteluviraston selvityksen (Kruunuvuorenrannan vesiliikenneyhteys 2006) mukaan lauttayhteys Laajasalosta Helsingin niemelle maksaisi murto-osan raitiotieyhteyden kustannuksista. Esimerkiksi Kauppatorilta Kruunuvuorenrantaan 10 minuutin vuorovälein ympärivuotisesti liikennöivän lauttayhteyden kokonaiskustannukset olisivat korkeintaan 20 miljoonaa euroa sisältäen laituri-investoinnit, väyläinvestoinnit, alukset, liikennöintikulut ja yhteistariffikulut.

Katajanokka-Kruunuvuorenranta lauttayhteyden kokonaiskustannukset olisivat vieläkin vähäisemmät. Katajanokan lauttasatama on mahdollistan sijoittaa Katajanokan terminaalin tuntumaan, josta raitiovaunulla on mahdollista ajaa keskustaan joko nykyistä reittiä tai uutta reittiä. Lauttasatamalle on löydettävissä muitakin sijoitusvaihtoehtoja kuin Kauppatori tai Katajanokka. Joukkoliikennelautan henkilökuljetuskapasiteetti on raitiovaunuun verrattuna moninkertainen ja lauttaa voivat käyttää myös pyöräilijät.

Kruunuvuorenselän historialliseen luonteeseen kuuluvat avoimet näkymät sekä vapaat yhteydet kaikenlaiselle vesiliikenteelle. Kruunuvuorenselkä on olennainen osa Suomenlinnan maailmanperintökohteen maisemaa. Helsingin merellisyyttä tukeva joukkoliikenneratkaisu Kruunuvuorenrantaan on lauttayhteys.

Etelä-Helsingin Vihreät järjestää keskustelutilaisuuden: METRO LAUTTASAAREEN tiistaina 4.12. klo 18-20 Pajalahden koulussa, Tallbergin puistotie 12.

Tule keskustelemaan kaavoituksesta ja liikenteestä!

Vastaamassa:
Mari Puoskari, valtuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen
Jessica Karhu, joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja
Roger Sittnikow, vihreiden liikennepoliittisen työryhmän varapuheenjohtaja

Puhetta johtaa:
Ville Ylikahri, Etelä-Helsingin Vihreiden puheenjohtaja

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen haluaa lisää yksityisautoja keskustaan. Hänen mielestään joukkoliikennettä on kehitetty tarpeeksi ja nyt pitää tehdä autoilusta helpompaa. Omituinen mielipide aikana, jolloin Helsinki on aktiivisesti rakentanut tuhansia uusia parkkipaikkoja keskustaan, autoilun hinta suhteessa joukkoliikenteeseen on laskenut vuosia ja pääkaupunkiseutu on tukehtumassa ruuhkiin.

Pajusen tukemat ajatukset uusista liikennetunneleista ajoramppeineen, katutilojen ilmastointihormeista ja suojelumääräysten purkamisista kuulostavat yllättävän samalta kuin 60-luvun suunnitelmat moottoriteiden vetämisestä Helsingin niemen halki. Silloinkin katsottiin, että kaupunki on alistettava autoilijoiden armoille. Jos silloiset suunnitelmat olisivat toteutuneet, meillä ei olisi nyt lainkaan viihtyisää keskustaa. Haluaako kokoomus toistaa 1960-luvun virheet?

Keskustan liikkeet ovat huolissaan kehäteiden markettien vetovoimasta. Ongelmana ei kuitenkaan ole liikenne keskustaan, vaan se, että joukkoliikennettä ei ole kehitetty muualle kuin keskustaan. Parantamalla poikittaisliikennettä, määräämällä myös automarkettien parkkipaikat maksullisiksi ja kehittämällä lähikauppoja saamme autoistumiskehityksen pysäytetyksi. Silloin yhä harvempi pääkaupunkiseudulla edes tarvitsee autoa ja keskustankin liikkeet ovat paremmin samalla viivalla automarkettien kanssa.

Ruuhkamaksujärjestelmää Pajunen on vastustanut moneen otteeseen. Hän ei ole selvästi tutustunut muiden kaupunkien kokemuksiin. Ei Lontoon taikka Tukholman keskusta ole autioitunut ruuhkamaksujen takia. Päinvastoin näiden kaupunkien keskustat ovat entistä viihtyisämpiä, ja niiden, joiden on välttämätöntä käyttää autoa, on entistä nopeampi liikkua.

Helsingin ruuhkamaksujärjestelmästä ei ole järkevää tehdä tiukasti keskustan rajaavaa “muuria”, vaan tullipisteet tulisi asettaa laajemmalle, esimerkiksi Kehä I:n ulkopuolelle. Näin saisimme laajemmin hillittyä ruuhkia koko kaupungissa. Nopeasti on myös kehittymässä tekniikka, joka mahdollistaa ruuhkamaksujen perimisen kuljetun matkan perusteella ilman erillisiä tullauspisteitä. Ruuhkamaksuja ei siis voi pitää keskustakauppojen vihollisena, vaan koko kaupungin elämänlaatua parantavana ratkaisuna.